Nyt on taas tultu vuoden viisaammiksi. Eno onnitteli otsikon laskuyhtälöä käyttäen ja ajattelin itsekin siirtyä kyseiseen ajattelutapaan. Jotenkin armollisempaa näin yhä enemmän ja enemmän keski-ikäistyvälle naisihmiselle.

Vanessa ja Björn kävivät eilen virallisena juhlapäivänä kakulla ja tänään piipahti Maununnevan sakki. Kiva, että “välivuosiakin” saa juhlistaa rakkaidensa kanssa.

Todella outoja. Siis todella.

Minä olen neulonut.

Kiitos Internetin. Kiitos Googlen. Kiitos pomon.

Nousi nimittäin pomon kanssa työkaverin vauvan lahjasta keskustellessa ajatus päähäni, että enhän minä oikeasti VOI olla NIIN tumpelo, että en osaa enää edes neuloa. Vaikka pipertäjä en olekaan. Älkää pelätkö. Ostan yhä joulukorttini kaupasta. Niin valtavaa hyppäystä tässä askartelumaailmassa ei sentään olla tehty. Mutta minä väsäsin omin käsin vauvalle tumput ja töppöset. Varmasti on hienompia missä vaan, mutta nämä olen minä ihan itse tehnyt Vaikka sen aloitus- ja lopetussilmukan ohjeet lunttasinkin Googlesta…

Onnea on korealaiset pörrösukat

Tilasin Amilta Soulista ison pussillisen pörrösukkia. Että voi olla autuas olo, kun sellaiset sukat saa jalkaansa. Suosittelen kaikille Korean matkaa ihan vain näiden sukkien vuoksi. Aaaaah. Kestävät myös melko monta pesua kuohkeina. Mmmmmm.

Siitä on nyt tänään 11 vuotta. Olet aina sydämessäni iskä.

Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
 – ja niita on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla lauennut lie.

Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.

-Aila Meriluoto-

Illalla vesisateessa lentokentältä kotiin polkiessa hymyilin. Hymyilin koko matkan. Oli pimeää. Märkää. Liukasta paikoitellen.

Minua kuitenkin hymyilytti. Ihan vain siitä ilosta, että tunnen vihdoin itseni onnelliseksi. Sitähän ei tietenkään pidä mennä ääneen sanomaan, mutta uhmaan kohtaloa ja sanon sen silti. Mulla on nyt hyvä olla.

Mulla on mielenkiintoinen, normaali työpaikka, jossa työntekijöitä kunnioitetaan ja arvostetaan ihmisinä. On hyviä ystäviä, joihin voi luottaa. On perhettä ja sukua, rakkaita ihmisiä lähellä. Ja nekin, jotka eivät ole niin lähellä, ovat kuitenkin mielessä usein – siellä kauempana Suomessa ja Ruotsissa. On tärkeää kokea olevansa jollekin toiselle tärkeä ja rakastettu. Sitä yhtä tärkeää saan yhä odotella, mutta uskon sen vielä jossain tulevan vastaan. En usko, että sellaiseen yhteen tärkeään voi kuitenkaan törmätä ennen kuin on itse balansissa, valmis ottamaan toisen vastaan. Uskon että olen matkalla sinne.

Eilen sain ex tempore pyynnön tulla paikkaamaan lentokentän infon iltavuoroon. Otin tarjouksen ilolla vastaan. Ja kylläpä olikin tosi mukava vapaapäivä töissä. Suoraan vain puikkoihin, en ehtinyt nimittäin koskaan käydä siellä harjoittelemassa, mutta hyvinhän tuo sujui ilman treeniäkin. Kyllä työ opettaa. Ja tavallaan olen samaa homma kuitenkin jo useampaan otteeseen elämässäni tehnyt, hieman eri paikoissa vain. Nautin suunnattomasti. Ihmisiä matkalla jonnekin. Vieraita kieliä. Lentokentän ääniä. Pienestä sitä ihminen voi ilonsa saada . Sekin ilahdutti, että en kuitenkaan ajanut ketun päälle kotimatkalla. Uudet jarrupalat pelastivat. Varmaan niin ketun kuin minutkin. Siellä se häntä pörhöllään juoksi pimeälle pellolle vesisateessa.

Nyt on saatu ulkopuolista näkemystä saunaan ja sen löylyihin, kun Heidi tuli pitkästä aika piipahtamaan meillä. Oltiin sovittu iltapäiväsaunat työ-/opiskelupäivän päätteeksi. Kylläpä oli taas mukava tavata. Pitäisi vain useammin nähdä, mutta hyvä että edes tällä frekvenssillä. Perjantaina sitten uudestaan leffan merkeissä!

Heidi kommentoinee tänne, jos olen väärässä, mutta luultavasti löylyt maistuivat hyvin. Ainakin minulle maistui. Mutta niinhän ne melkein aina maistuvat. Kylvettiin keskipitkän kaavan mukaan ja testattiin uutta Heidin tuomaa terva & hunaja saunavoidetta. En vielä ihan uskalla allekirjoittaa kaikkia niitä positiiviisia vaikutuksia, joita purkin kyljessä luvattiin, mutta kyllähän se hyvälle tuntui, kun sai hieman itseään hemmotella tuollaisella luontaistuotteella. Ehkä herään huomisaamuun pehmein lihaksin ja hunajantuoksuisena .

Viikonloppu jotenkin hujahti ohi ilman, että jäi olo, että olisi jotain tehnyt. Eikä tarviikaan tietysti tehdä, mutta ei ole varsinaisesti mikään levännytkään olo. Oon yhä jotenkin väsyksissä tuosta saunaremontista. Tai ei edes siitä remontista vaan siitä sotkuisessa tilassa elämisestä.

Nyt on ihanaa, kun on saanut siivoilla paikkoja ja että esim. parvekkeelle voi taas mennä. Olenkin istunut monen monta kertaa siellä fleece-vilttiin kääriytyneenä ja katsellut kynttilän liekkiä pimenevässä illassa. Rakastan näitä loppusyksyn pimeitä iltoja. Tai siis eihän vielä mikään loppusyksy ole, mutta tästä se mun lempparikausi alkaa. Tai yksi niistä. Olen oikeastaan sellainen every season is the best season -tyyppi. Aika aikaansa jne…

Viikonlopun – ja remontin ohella syksyn kohokohtia oli eilen illalla, kun oltiin Elton Johnin Red Piano -konsertissa Doriksen kanssa. Sain sitä mitä halusinkin – heti alkuun Daniel ja Rocket man. Kaikki sen jälkeen oli pelkkää bonusta. Opin jopa pitämään biisistä Your song, jota olen aina inhonnut. Eilisiltainen sovitus sopi ko. biisiin sen verran hienosti, että jopa minäkin pidin siitä.

Nyt se on valmis!

Se on niin hieno!

Se on mun oma sauna!

Mun oma tuppeensahatusta tervalepästä remontoitu sauna. Vanhasella ei termit olleet hallussa, mutta mulla on. Ja tuppeensahatun tervalepän käsittely. Sekin hoituu.

Kova oli homma, sekä mulla että remonttienolla. Puukko ja pikkuhöylä on viuhunut – samoin kuin luottokortti. Eno pärisytteli isompia vekottimia. Olkapäätä myöden on mustelmia, käsissä naarmuja, tukka on kasvanut ajat sitten mallistaan ja kulmakarvat rehottaa kuin bulgarialaisella moukarinheittäjällä.

Mutta mulla on nyt sauna. Ihanaa.

Kunhan tässä hieman toivun ja lepäilen, saa saunaa tulla testaamaan. Ensin yritän hieman kiriä univelkoja ja hieman muuntua ihmisemmän näköiseksi siitä K-raudan kanta-asiakas-lookista. 

Yritän pysyä hyökkäilevistä joulukuusen jaloista kaukana – se oli siihen olkapäämustelmaan syyllinen eikä liity mitenkään tähän saunaremonttiin.. tulipahan vain mieleen – että varokaa joulukuusenjalkoja. Ainakin valurautaisia.

Bloggaus on taasen jäänyt hieman taka-alalle, kun olen pyörittänyt kotona saunaremonttia. Toiminut itse maksumiehenä ja visionäärinä ja yrittänyt edes jotenkin pitää rakennusmestarina toimivan enomiehen ruoan ja juoman syrjässä omien työpäivieni ohessa.

Saunasta tulee hieno. Siis HIENO. Tulkaa katsomaan, kun ennätätte. Materiaaleina on tuppeensahattua terveleppää kolmella seinällä ja katossa sekä yksi seinä puristelaattaa – siis sellaista kihtavanharmaata kivennäköistä.

Lankut oli tosi upeat, kun ne saatiin eilen illalla laitettua koko saunaan. Wau. Vaaleat ja kiemurat. Ne piti käsitellä parafiiniöljyllä, joka nosti lankkuun sellaisen hieman punertavan sävyn. Olisin itse pitänyt enemmän siitä käsittelemättömästä vaaleasta, mutta koska lie parempi, että lankut kestää seinillä niin kai minäkin kestän punertavat sävyt saunassa. Mutta on ne silti ihan törkeen hienot!

Lauteet pitäisi vielä käsitellä jollain sävytteellä, koska eno rakentaa nykyisten lauteiden lisäksi uuden jatkopalan. I-mallin lauteista tulee siis L-mallinen, kun nykyisiä lauteita jatketaan lisäpalalla. Ja koska vanhat lauteet on jo tummuneet hieman niin on parempi käsitellä kaikki sitten jollain samalla sävyllä. Eivät erotu sitten niin selvästi, että ovat eriparia.

Laitan tänne tai flickriin kuvia sitten, kun alkaa olla valmiimpaa. Toivon mukaan viikonlopuksi kuitenkin saataisiin uudistettu sauna valmiiksi.

Olipa kerran hyvälaatuinen ilves. Se eleli hyvälaatuista elämäänsä hyvälaatuisessa kaupungissa, sanokaamme vaikka Espoossa. Ilves kävi kick off -tilaisuuksissa ja graavasi lohta perheelleen jouluksi kaarevalla keittiötasollaan. Ilves oli kuuluisa hyvälaatuisesta lohestaan. Naapuritkin aina tilasivat lohta jouluksi häneltä – lohi kun oli erityisen hyvää.

Ilves rakasti kaikkea kaunista: englantilaisia puukoreja ja hopean värisiä niittejä. Ilveksen kotona oli aina moitteetoman siistiä. Invaluiskakin kimalsi niin, että naapureiden oli käytettävä sälekaihtimia ikkunoissa välttyäkseen migreenikohtauksilta. Ilves laittoikin aina sisäkön pesemään luiskan tiskiharjalla ja luonnonmukaisilla entsyymeillä, niillä samoilla, joilla ilveksen vatsa pysyi tasapainosena ja joiden avulla ilves vältti kaikki nuhakuumeet ja muut rahvaan taudit.

Ilves vietti aikaansa iltaisin ratsastustalleilla muiden hyvälaatuisten ilvesten kanssa. He laukkailivat iloisina Burberry-takeissaan, poolopaidat kauniisti kaulat peittäen. Ratsastuksen jälkeen tehtiin pilatesvenyttelyjä feng shuin mukaisesti rakennetussa jumppatilassa. Ah kuinka ihanaa onkaan olla hyvälaatuinen ilves.

Tämä tarina on tosi. Hyvää yötä.

Toipilas on ollut tänään hyvävointinen. Maannut yhä koko päivän sohvalla katsoen dvd-leffoja ym., mutta kuume on laskenut lämmön puolelle. Toivotaan, että laskee pian kokonaan normaalilukemiin. Otto on ollut paitsi hyvävointinen myös melko kiukkuinen, varmaan ärsyttää kun jaksaa olla jonkin verran pystyssä, mutta ei kuitenkaan ole vielä terve. Kypsyttäähän se itseäänkin, jos on puolikuntoinen eikä jaksa sitä mitä haluaisi.

Ruoka ei vieläkään maistu,  sentään puolikkaan ruisleivän ja runsaasti juomaa on pojan kurkusta mennyt alas. Ei edes erilaiset herkut ole maistuneet vaikka niitäkin olen yrittänyt tarjota.

Mahtoikohan meille tulla sikainfluenssa..? Otto on itse sitä mieltä, että kyseessä on pupuinfluenssa. Hän ei kuulemma mitään sikainfluenssaa aio sairastaa.

Joku influenssa meillä on joka tapauksessa vieraana.. Otto on kovassa kuumeessa nyt kolmatta päivää. Pääkipua, lihaskipua, vatsakipua ja poika myös oksensi pari kertaa viime yönä. Ei kiva. Tänään on ollut parempi päivä kuin eilen. Siis sillä muotoa parempi, että kuume ei ole noussut “kuin” 38,5 asteeseen, kun se eilen oli yli 39. Poika makasi aamun sängyssään pimeässä huoneessa, kun valo aiheutti pääkipua. Päivä kului sitten sohvalla maaten. Oli kuulemma tylsää.

Toivotaan, että huomenna on jo parempi olo pienellä  potilaalla.

Ette usko (tai ehkä sittenkin uskotte), että on ihanaa, kun saa elää ihan tavallista työläisen arkea. Aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin. Siinä välissä mukavaa työntekoa ja illalla ehkä jotain ohjelmaa. Ei suurta ahdistusta työpäivästä ja siitä, että se ei tunnu päättyvän ikinä.

Toistaiseksi työpäivät ovat menneet kuin siivillä. Toki mulla on niin hurjan paljon opittavaa, että päivät vain valuvat käsistä. Mutta ei ahdista. Ei sitten yhtään. Miten noin “pieni” muutos voi saada niin paljon aikaan henkisessä elämässä.

Mulla on nyt paukkuja jopa harrastaa jotain. Käyn maanantaisin ranskantunnilla työväenopistolla. En olisi tuohonkaan pariin kolmeen viime vuoteen kyennyt.

Jos olet koskaan pohdiskellut, että mahtaisiko mustaherukasta tehty jäätelö olla hyvää – voin kertoa vastaukseksi, että se on TAIVAALLISTA. Ostin Prismasta herkkupalaksi litran mustaherukoita ja teinkin niistä sitten jäätelöä..

Ihan vain jos joku sattuu eksymään tänne googlaamaalla sanalla  jäätelökonerespetit (kuten itse monesti olen hakenut ) niin kerrottakoon, että laitoin jätksiin kermaa, partaäijäjogurttia, kaksi keltuaista, survottuja mustaherukoita, vanilijaa (esanssia, koska ei ollut aitoa) ja makeutusainetta vähän ja sitten koneeseen surisemaan. Lopputulos on kerrassan herkullinen. Suosittelen!

On tullut harvinaisen pitkä bloggaustauko… Sorry.. Kaikki te tuhannet ja tuhannet innokkaat blogilukijat

On ollut vähän muuta puuhaa viime aikoina kuin istua koneen ääressä. Eno-Pentti kävi kylässä ja Atte-kummi samoin. Mukavaa. Enon kanssa käytiin ostoksilla K-raudassa.. Vaarallinen paikka. Siellä mun mielikuvitus lähtee villisti aina laukkaamaan. Sen laukan seurauksena mulla on nyt parveke täynnä saunapaneleja odottamassa herra rakennusmestarin loppusyksyistä vierailua.

Kyseisistä paneleista ote jotenkin taas lipsahti ja päätin maalata samaan syssyyn tuulikaapin ja Oton huoneen pitkän seinän. Tätä edelsi kaikkien kalusteiden uudelleensijoittelu olohuoneessa ja Oton huoneessa, joka siis on nyt vain Oton käytössä. Minä muutin itse olkkariin. Tämä miniremontti on vielä hieman vaiheessa ja vaatii ehkä yhtä IKEA-käyntiä ja visiittiä johonkin rautakauppaan.

Viime perjantaina puolestaan oli mun läksiäiset vanhasta työpaikasta. Oli yllättävän hauskaa – siihen nähden, että seurueen kaikki tyypit eivät ole ehkä henkiystäviäni. Pääsin esikoulutukseen tulevaa työtäni varten ja perehdyinkin varsin messevällä otteella rusnauksen ja peräporauksen saloihin.. ilta päättyi karhunliha-aterian pariin.

Eilen sitten aloitin uudessa työpaikassani. Ihanaa. Oli todella outo olo tänä aamuna, kun ei lainkaan ahdistanut mennä töihin. Mulle on järjestetty perehdytyskoulutusta ja saan rauhassa opiskella uutta. Ja ennen kaikkea se oli outoa, että uusi esimies sanoi ääneen: “Onpa mukavaa, että tulit meille töihin.” Kyllä mun nyt kelpaa.