Tää mun viimeinen kuukausi on kyllä aikalailla tragikoominen tapaus. Olen ollut lähes joka viikko poissa töistä. Paitsi viime viikolla. Ensin se sikapiikkikuume, sitten men olkapää ja tällä viikolla sain elämäni järkyttävimmän vatsataudin. Siis TODELLA kamalan. Ei ikinä, missään Afrikassakaan, tai missään, ole ollut näin kamalaa. Synnytän mielummin kolmoset alateitse ilman puudutteita kuin käyn uudestaan läpi tuon taudin.
13 tunnin ajan takapää suolti puolentunnin syklillä, aivan järkyttävän kovalla paineella, vesihöttöä ulos pyllystä. Viimeisen tunnin aikana ilmeisesti suolisto tyhjeni niin totaalisesti, että mitään ei enää riittänyt, joten vatsalaukku tyhjeni sitten kolmesti oksentaen. Viimeisellä keikalla neljännesosan ämpäristä, joka pitkällä matikalla tarkoittaa noin 2,5 litraa kerta laakista. Ja kun tuo ei jo olisi itsessään ollut tarpeeksi, kramppasi vatsa tuon koko ajan… välillä enemmän, välillä vähän vielä enemmän.
Kolme kiloa tippui paino puolessa vuorokaudessa. Ei ihme, että heikotti eilen. Ja tänään. Tänään menin kuitenkin jo töihin. En halunnut taas olla poissa avajaisista.
Jos päivän postaus oli mielestäsi kuvottava, niin hyvä. Niin oli olokin. Mutta selvitty on!
