Matkablogia aion jatkossakin kyllä ylläpitää ja varmaan jotain muutakin – katsotaan jos kevään/kesän leikkauksesta ja toipumisesta pistän pystyyn oman erikoisbloginsa. Sellaisille näyttää olevan paljon kysyntää – ainakin jos käy katsomassa muiden blogeja niin niissä näkyy olevan melko vilkasta keskusteluakin.

Kiitos kaikille uskollisille lukijoille, kun olette jaksaneet seurata tätä vähemmän uskollista kirjoittajaa. Ehkä vielä joskus tänne jotain kirjoittelen – kun jotain kummaa tapahtuu tai muutoin vain siltä tuntuu.. Käykää joskus tsekkaamassa.. tai sitten voitte lukea “pikablogiani” facebookin päivityksistä…

Keräisivät nyt kaiken pois niin olis pienemmät ohjelmat myöhemmin keväällä ilman laadun suhteenkin. Ei pölise, jos ei ole mitään mikä pölisis.

Eilen kävin salilla töiden jälkeen vaikka meillä alkoi taloyhtiön yhtiökokous jo kuudelta. Ajattelin ajoittaa saapumiseni kokoukseen sopivasti myöhässä, mutta pieleen meni. Onnistuin tulemaan paikalle juuri sopivasti, kun oli hallitusten jäsenten valinnan aika ja koska en enää jaksanut taistella vastaan, päädyin elämäni ensimmäistä kertaa taloyhtiön hallituksen jäseneksi. Aiemmin mulla ei ole ollut henkisesti resursseja ryhtyä hommaan, vaikka periaatteessa onkin kiinnostanut, mutta nyt olen niin paljon paremmassa balanssissa elämäni kanssa, että väyrysmäiseen tapaan en löytänyt yhtään syytä kieltäytyä. Ehkä pääsen oppimaan uusia asioita. Jopa jotain josta voisi olla hyötyä ihan tuossa palkkatyössäkin.

Tänään puolestaan pääsin töiden puitteissa käymään Vermossa. Sodexo järjesti esittelyillan, jossa tutustuttiin perinpohjin Vermon tiloihin, käytiin talleilla ja käytiin pelikoulu ja tietenki meidät syötettiin ja juotettiin. Tutustuin mukaviin ihmisiin ja muutoinkin oli kiva ilta – vaikken mitään voittanutkaan. Mutta ehkä ensi kerralla..

Kaverisynttäreitä vietettiin tänä vuonna Ruusulan keilahallissa ihan virallisena juhlapäivänä. Meillä oli varattuna kaksi hohtokeilarataa ja synttäripaketti, johon kuului kenkien ja ratojen lisäksi myös sipsejä, limut ja hodarit. Lisäksi meillä oli keilauksen jälkeen tunnin ajan kabinetti käytössä. Tunti tosin oli n. 20 min liian pitkä aika tuon ikäisille pojille ilman mitään erityistä ohjelmaa. Joten pojat kehittivät ohjelman ihan itse. Juoksivat ulkona sukeltamassa lumihangessa ja teleporttasivat itsensä ovelta toiselle..

Torstaina saatiin sitten harvinaisia vieraita Varkaudesta asti, kun Emppu ja Anne tulivat hiihtoloman viettoon ihan pariksi yöksi tänne pääkaupungin vilinään. Perjantaina vietettiin siskopäivää ja käytiin Vanessan ja Emilian kanssa ensin kaupungilla syömässä ja sit siirryttiin jäähalliin Empun lempibändin 30 Seconds to Marsin keikalle. Oli Emilian eka iso keikka. Keikka oli yllättävän hyvä. Oli mahtavaa kattoo miten tosifanit eli sitä keikkaa mukana. Ite tykkäsin erityisesti niistä muutamista akustisista biiseistä.

Viikonloppuna oli melkoisesti ohjelmaa, kun olin koiravahtina ja puuhastelin sunnuntaisia kummimummisynttäreiden tarjottavia. Siis leivoin itse. Ihme sinänsä. Mulle kun puolivalmisteetkin ovat normaalisti melko ylivoimaisia valmisteltavia. Kävin myös hiihtämässä ja siivosin ja kuntosalilla ja ja ja ja… Varsinainen tehopakkausvkl siis

Sunnuntaina oli sit kiva nähdä taas ystäviä ja juhlistaa tätä ensimmäistä Oton vuosikymmentä. Viime vuodesta oli itse kullakin paljon uutta kerrottavaa. On ollut oikea muutosten vuosi. Kauheasti on tapahtunut. Onneksi pääasiassa hyvää kuitenkin.

Iltapäivällä käytiin Samin kanssa kauppareissulla hakemassa Oton tiistaisille synttäreille hieman purtavaa ja juotavaa. Siinäpä se päivä sitten olikin. Olin ko. reissun jälkeen niin naatti, etten jaksanut muuta kuin istua hieman koneella ja lopun iltaa sohvalla. Telkkaristakaan ei näytä tulevan koskaan mitään katsottavaa silloin kun sitä olisi aikaa katsoa. Lueskelin vähän Kjell Vestötä loppuillan punkassa. Ihan hyvä, olinkin pitänyt varmaan kolmen viikon tauon yhteenkään kirjaan. Olin jo kerran onnistunut petaamaan tämä kirjan patjan ja lakanan väliinkin…

Tänään oli taas mahtava keli. Oli NIIIIN paljon tehnyt mieli päästä rinteeseen, mutta milläs minä sinne, kun ei ole autoa. Argh. Niin monta kertaa olen tänä talvena kironnut autottomuuttani.. Jos olisin eilen arvannut, että tänään on näin paljon parempi olo, olisin voinut raahata itseni ja kamat kimppabussiin, mutta nyt jäin siis kotiin. Kun ei vaihtoehtoja ollut. Tai en nyt kotiin sentään. Kävin kuntosalilla ja tein vähän pidemmän pyörälenkin. Kävin Paloheinässä katsastamassa hiihtäjien paljoutta ja vetäisin yhden grillimakkaran komean kelin kunniaksi. Kun kerran siellä niitä möivät.

13 tunnin ajan takapää suolti puolentunnin syklillä, aivan järkyttävän kovalla paineella, vesihöttöä ulos pyllystä. Viimeisen tunnin aikana ilmeisesti suolisto tyhjeni niin totaalisesti, että mitään ei enää riittänyt, joten vatsalaukku tyhjeni sitten kolmesti oksentaen. Viimeisellä keikalla neljännesosan ämpäristä, joka pitkällä matikalla tarkoittaa noin 2,5 litraa kerta laakista. Ja kun tuo ei jo olisi itsessään ollut tarpeeksi, kramppasi vatsa tuon koko ajan… välillä enemmän, välillä vähän vielä enemmän.

Kolme kiloa tippui paino puolessa vuorokaudessa. Ei ihme, että heikotti eilen. Ja tänään. Tänään menin kuitenkin jo töihin. En halunnut taas olla poissa avajaisista.

Jos päivän postaus oli mielestäsi kuvottava, niin hyvä. Niin oli olokin. Mutta selvitty on!

Olkapää alkaa olla jo melko hyvässä kuosissa. Alkuviikosta oli vielä melko kovia kipuja, mutta nyt olen selvinnyt kaksi päivää kokonaan ilman kipulääkitystä. Kyllä se siitä. Olen käynyt jopa torstaina ja eilen punttisalilla – todella pitkästä aikaa. Mun on pitänyt varmaan kolme vuotta käydä tsekkaamassa Pirkkolan uimahallin sali, että millainen se on, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ennen kuin tällä viikolla.

Sali on just sitä mitä oon etsinyt. Ei liian hieno, mutta ei ihan pelkkä ärjysali. Sieltä löytyy vapaita painoja ja perusvemputtimet. Ja porukka sellaista virttyneissä kuoseissa kulkevaa tavallista pulliasta. Sopii mulle. Ja hintakin on kohdallaan, kun sali + uinti on kertamaksuna 4,80 e ja voi ostaa sen kadonneen luonnonvaran – 10 kerran kortinkin. Jospa tuolla tulisi nyt sitten käytyä kun hana on saatu auki.

Vammat eivät ole vakavia, paranevat itsestään kahdessa kolmessa viikossa. Ihmettelin, että miksi mulle lykättiin viikon sairausloma, mutta nyt ymmärrän paremmin. Noi lääkkeet pistää kallon ihan sekaisin. Ei niitä syöden voi töissä olla. Ensinnäkin meinaan nukkua pystyyn ja toisekseen, jos olen ilman lääkitystä niin alkaa jomottaa sen verran, että ei pysty muuhun keskittymään. Mutta kaipa tämä tästä. Pientä on toisiin verrattuna.

Työpaikalla varmaan tykätään, kun viime viikolla meni kaksi päivää sairastaessa possupiikkiä ja nyt koko viikko ihan oman sähläyksen vuoksi poissa.. Noh. Ei kai se yksi firma nyt mun viikon poissaoloon kaadu.

Naapurit sen sijaan ilahduttivat kotiinpaluullaan. Toivat jättimäisen Tobleronen kiitokokseksi, että oltiin jaksettu pitää niiden porraskäytävä puhtaana lumesta ja tehdä oven edustalle jalanjälkiä. Olivat olleet kolme kuukautta jossain Uudessa Seelannissa ja Australiassa ja Singaporessa ja Kambodzassa ja ties missä…

Sunnuntai vietettiin Oton kanssa urheillen. Oltiin koko päivä Vihtiskissä laskettelemassa. Ai että mä nautin. Tämä vuodenaika on niitä hetkiä, kun todella toivoisin omistavani auton. En niinkään siksi, että pääsisi autolla bussin sijaan töihin, vaan siksi, että pääsisi mäkeen. Usein. Me olimme yhdentoista maissa aamulla perillä Vihdissä ja ihan viimeiseen laskuun asti laskettiin – tai Otto laski. Mun oli pakko luovuttaa vähän jälkeen viiden, kun pohkeet huusi hoosiannaa. Otto veti loppuun asti. Mutta kiva päivä oli molemmilla.

Maanantaina kävin hakemassa työpaikan terkalta sikapiikin, kuten muukin firman väki kävi. Tiistaiaamuyönä näin sitten unta, että oli ihan helkutin kuuma ja kaksi paloautoa porhalsi pihaan.. heräsin sitten siihen, että jokaiseen lihakseen koski ja olin kovassa kuumeessa.. Se siitä paloautosta sitten – olisin ollut kyllä viilentävän suihkun tarpeessa. Kuume laski aamun mennessä sen verran, että sitten oli “enää” 37,7 C, joka on jo itsessään mulle ihan tosi kova kuume. Mitä lie lämmöt yöllä olleet. Eilen aamulla oli vielä 37,5 mutta illalla ei kuumetta ollut – puolentoista vuorokauden pikasikaflunssa siis.