Bloggaus on taasen jäänyt hieman taka-alalle, kun olen pyörittänyt kotona saunaremonttia. Toiminut itse maksumiehenä ja visionäärinä ja yrittänyt edes jotenkin pitää rakennusmestarina toimivan enomiehen ruoan ja juoman syrjässä omien työpäivieni ohessa.

Saunasta tulee hieno. Siis HIENO. Tulkaa katsomaan, kun ennätätte. Materiaaleina on tuppeensahattua terveleppää kolmella seinällä ja katossa sekä yksi seinä puristelaattaa – siis sellaista kihtavanharmaata kivennäköistä.

Lankut oli tosi upeat, kun ne saatiin eilen illalla laitettua koko saunaan. Wau. Vaaleat ja kiemurat. Ne piti käsitellä parafiiniöljyllä, joka nosti lankkuun sellaisen hieman punertavan sävyn. Olisin itse pitänyt enemmän siitä käsittelemättömästä vaaleasta, mutta koska lie parempi, että lankut kestää seinillä niin kai minäkin kestän punertavat sävyt saunassa. Mutta on ne silti ihan törkeen hienot!

Lauteet pitäisi vielä käsitellä jollain sävytteellä, koska eno rakentaa nykyisten lauteiden lisäksi uuden jatkopalan. I-mallin lauteista tulee siis L-mallinen, kun nykyisiä lauteita jatketaan lisäpalalla. Ja koska vanhat lauteet on jo tummuneet hieman niin on parempi käsitellä kaikki sitten jollain samalla sävyllä. Eivät erotu sitten niin selvästi, että ovat eriparia.

Laitan tänne tai flickriin kuvia sitten, kun alkaa olla valmiimpaa. Toivon mukaan viikonlopuksi kuitenkin saataisiin uudistettu sauna valmiiksi.

Olipa kerran hyvälaatuinen ilves. Se eleli hyvälaatuista elämäänsä hyvälaatuisessa kaupungissa, sanokaamme vaikka Espoossa. Ilves kävi kick off -tilaisuuksissa ja graavasi lohta perheelleen jouluksi kaarevalla keittiötasollaan. Ilves oli kuuluisa hyvälaatuisesta lohestaan. Naapuritkin aina tilasivat lohta jouluksi häneltä – lohi kun oli erityisen hyvää.

Ilves rakasti kaikkea kaunista: englantilaisia puukoreja ja hopean värisiä niittejä. Ilveksen kotona oli aina moitteetoman siistiä. Invaluiskakin kimalsi niin, että naapureiden oli käytettävä sälekaihtimia ikkunoissa välttyäkseen migreenikohtauksilta. Ilves laittoikin aina sisäkön pesemään luiskan tiskiharjalla ja luonnonmukaisilla entsyymeillä, niillä samoilla, joilla ilveksen vatsa pysyi tasapainosena ja joiden avulla ilves vältti kaikki nuhakuumeet ja muut rahvaan taudit.

Ilves vietti aikaansa iltaisin ratsastustalleilla muiden hyvälaatuisten ilvesten kanssa. He laukkailivat iloisina Burberry-takeissaan, poolopaidat kauniisti kaulat peittäen. Ratsastuksen jälkeen tehtiin pilatesvenyttelyjä feng shuin mukaisesti rakennetussa jumppatilassa. Ah kuinka ihanaa onkaan olla hyvälaatuinen ilves.

Tämä tarina on tosi. Hyvää yötä.

Toipilas on ollut tänään hyvävointinen. Maannut yhä koko päivän sohvalla katsoen dvd-leffoja ym., mutta kuume on laskenut lämmön puolelle. Toivotaan, että laskee pian kokonaan normaalilukemiin. Otto on ollut paitsi hyvävointinen myös melko kiukkuinen, varmaan ärsyttää kun jaksaa olla jonkin verran pystyssä, mutta ei kuitenkaan ole vielä terve. Kypsyttäähän se itseäänkin, jos on puolikuntoinen eikä jaksa sitä mitä haluaisi.

Ruoka ei vieläkään maistu,  sentään puolikkaan ruisleivän ja runsaasti juomaa on pojan kurkusta mennyt alas. Ei edes erilaiset herkut ole maistuneet vaikka niitäkin olen yrittänyt tarjota.

Mahtoikohan meille tulla sikainfluenssa..? Otto on itse sitä mieltä, että kyseessä on pupuinfluenssa. Hän ei kuulemma mitään sikainfluenssaa aio sairastaa.

Joku influenssa meillä on joka tapauksessa vieraana.. Otto on kovassa kuumeessa nyt kolmatta päivää. Pääkipua, lihaskipua, vatsakipua ja poika myös oksensi pari kertaa viime yönä. Ei kiva. Tänään on ollut parempi päivä kuin eilen. Siis sillä muotoa parempi, että kuume ei ole noussut “kuin” 38,5 asteeseen, kun se eilen oli yli 39. Poika makasi aamun sängyssään pimeässä huoneessa, kun valo aiheutti pääkipua. Päivä kului sitten sohvalla maaten. Oli kuulemma tylsää.

Toivotaan, että huomenna on jo parempi olo pienellä  potilaalla.

Ette usko (tai ehkä sittenkin uskotte), että on ihanaa, kun saa elää ihan tavallista työläisen arkea. Aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin. Siinä välissä mukavaa työntekoa ja illalla ehkä jotain ohjelmaa. Ei suurta ahdistusta työpäivästä ja siitä, että se ei tunnu päättyvän ikinä.

Toistaiseksi työpäivät ovat menneet kuin siivillä. Toki mulla on niin hurjan paljon opittavaa, että päivät vain valuvat käsistä. Mutta ei ahdista. Ei sitten yhtään. Miten noin “pieni” muutos voi saada niin paljon aikaan henkisessä elämässä.

Mulla on nyt paukkuja jopa harrastaa jotain. Käyn maanantaisin ranskantunnilla työväenopistolla. En olisi tuohonkaan pariin kolmeen viime vuoteen kyennyt.

Jos olet koskaan pohdiskellut, että mahtaisiko mustaherukasta tehty jäätelö olla hyvää – voin kertoa vastaukseksi, että se on TAIVAALLISTA. Ostin Prismasta herkkupalaksi litran mustaherukoita ja teinkin niistä sitten jäätelöä..

Ihan vain jos joku sattuu eksymään tänne googlaamaalla sanalla  jäätelökonerespetit (kuten itse monesti olen hakenut ) niin kerrottakoon, että laitoin jätksiin kermaa, partaäijäjogurttia, kaksi keltuaista, survottuja mustaherukoita, vanilijaa (esanssia, koska ei ollut aitoa) ja makeutusainetta vähän ja sitten koneeseen surisemaan. Lopputulos on kerrassan herkullinen. Suosittelen!

On tullut harvinaisen pitkä bloggaustauko… Sorry.. Kaikki te tuhannet ja tuhannet innokkaat blogilukijat

On ollut vähän muuta puuhaa viime aikoina kuin istua koneen ääressä. Eno-Pentti kävi kylässä ja Atte-kummi samoin. Mukavaa. Enon kanssa käytiin ostoksilla K-raudassa.. Vaarallinen paikka. Siellä mun mielikuvitus lähtee villisti aina laukkaamaan. Sen laukan seurauksena mulla on nyt parveke täynnä saunapaneleja odottamassa herra rakennusmestarin loppusyksyistä vierailua.

Kyseisistä paneleista ote jotenkin taas lipsahti ja päätin maalata samaan syssyyn tuulikaapin ja Oton huoneen pitkän seinän. Tätä edelsi kaikkien kalusteiden uudelleensijoittelu olohuoneessa ja Oton huoneessa, joka siis on nyt vain Oton käytössä. Minä muutin itse olkkariin. Tämä miniremontti on vielä hieman vaiheessa ja vaatii ehkä yhtä IKEA-käyntiä ja visiittiä johonkin rautakauppaan.

Viime perjantaina puolestaan oli mun läksiäiset vanhasta työpaikasta. Oli yllättävän hauskaa – siihen nähden, että seurueen kaikki tyypit eivät ole ehkä henkiystäviäni. Pääsin esikoulutukseen tulevaa työtäni varten ja perehdyinkin varsin messevällä otteella rusnauksen ja peräporauksen saloihin.. ilta päättyi karhunliha-aterian pariin.

Eilen sitten aloitin uudessa työpaikassani. Ihanaa. Oli todella outo olo tänä aamuna, kun ei lainkaan ahdistanut mennä töihin. Mulle on järjestetty perehdytyskoulutusta ja saan rauhassa opiskella uutta. Ja ennen kaikkea se oli outoa, että uusi esimies sanoi ääneen: “Onpa mukavaa, että tulit meille töihin.” Kyllä mun nyt kelpaa.

Alkuviikon kotiinpaluun jälkeen mulle iski kolmen päivän vatsakrampit. Eka päivänä oli vähän lämpökin ja loppuviikon olen ollut melkoisen väsynyt vaikka lämpöä ei olekaan enää ollut. Oon vetänyt muutaman tunnin päikkärit joka päivä – paitsi tänään.

Eilen oli jo parempi olo -ei enää vatsanväänteitä – ja käväisinkin illalla Hansun luona avaamassa syksyn kotibilekauden. Oli kiva tavata muutaman vuoden tauon jälkeen “uusia” ihmisiä, siis tyyppejä, joita ei normaalisti näe. Tekee itse kullekin tenavaa oikeasti välillä tavata jotain ihan muita ihmisiä kuin niitä kenen kanssa on tavallisesti tekemisissä. Olkoonkin että ne normityypit ovat ihan loistavia ystäviä, mutta silti. Saa vähän uutta jutun aihetta.

Kremppaviikon ainoa saavutukseksi luokiteltava suoritus oli se, että ilmoittauduin työväenopiston Ranskan kielen kurssille… hui. Tiedossa on siis tehokertausta ranskan jatkoalkeista – hieman hirvittää… mietin että olisiko sittenkin pitänyt ottaa ne ihan alkeet tai alkeista seuraava kurssi… Rohkeasti ajattelin kuitenkin yrittää selvitä tuosta “noin 2-vuotta kieltä lukeneiden” -kurssista.. en todellakaan aio sanoa, että olen 7 vuotta kieltä tahkonut… no way… osaamistasoni on noin 6 kk opintojen tasalla.. Hulluja sitä ihminen tekee.

Nyt on Kiinat käyty ja reissut reissattu – paluu arkeen on varsin tervetullut.

Ihanaa olla ihan vain kotona. Olen istunut koko päivän kotona ja päivittänyt reissublogiani – tervemenoa lukemaan sitä siis.. Lisäilen kuvia Flickriin ja Facebookiin sitten jossain vaiheessa. Oli kaiken kaikkiaan jälleen onnistunut matka. Tykkäsimme kaikki kovasti, reissukokoonpanona oli tällä kertaa Otto 9-v., mummi 62-v. ja minä 36-v. Toimi ihan hyvin.

Otto pääsi palaamaan tosiaan arkeen jo tänään, kun koulu ja 3. luokka alkoi. Oli ollut kiva päivä. Lukujärjestykset saavat vasta perjantaina. Mulla arki alkaa vasta reilun viikon päästä kun aloitan uuden työn syyskuun alussa. Jännittäviä aikoja siis edessä meillä molemmilla.

Olen juuri vetänyt överit mustikkajäätelöä. Itsetehtyä mustikkajäätelöä. Oli liian hyvää.

Onnistuin ensin jumauttamaan koko jäätelökoneen ennen kuin sain edes ainekset kulhoon… yritän vastedes muistaa missä järjestyksessä mikäkin vaihe tehdään… Meni melkoiseksi sotkuksi, mutta lopputulos oli onneksi ihanaa. Kermaa, munia ja mustikoita – hieman makeutusainetta ja vanilijaesanssia (kun en aitoa vanilijaa raaskinut ostaa). Nam.

Mustikat löytyi ihan tuosta omasta metsästä. Hieman töitä vaati, kun toisten jäljiltä poimin. Onneks tiedän yhden sopukan, josta yleensä kukaan ei hoksaa käydä poimimassa. Tälläkin kertaa mättäät olivat siellä täynnä marjoja. Sen verran sain, että jäätelöön riitti  – ja vähän pakkaseenkin.

Aamupäivällä hyödynsin eka kertaa taloyhtiön painepesuria ja pesin pesutuvalla kolme mattoa. Kylläpä niistä lähtikin moskaa. Jestas sentään. En ikinä olis saanut niitä käsivoimin  jynssäämällä noinkaan puhtaiksi. Saavat nyt jäädä kuivumaan sitten tänne kotiin, kun me suunnataan perjantaina kohti Kiinaa. Sitä ennen käväistään vielä Anun ja Timon luona Tampesterissa ja torstaina Jätkäsaaressa ihmettelemässä Madonnaa – ensifiiliksiä siitä keikasta saikin tänään sopivasti, kun YLE Teema esitti illalla Buenos Airesin konsertin alkuvuodelta. Hyvältä vaikuttaa.

Nyt vihdoin ja viimein alan päästä sisäisen rauhan tilaan. On koko tämän alkuloman ajan ollut sellainen kummallisen jännittynyt olo – ei ole täysin pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan vapaudesta.

Kaikki lähti oikeastaan siitä liikkeelle, kun tapasin Maijan pikaisesti kahvien merkeissä keskustassa. Kävin miettimään sitä, miten äärettömän onnekas ihminen olenkaan, kun minulla on monta erittäin hyvää, eri ikäistä, ystävää. Ystäviä ympärillä, joiden kanssa voi jakaa elämän eri asioita. Tajusin, että minun kohdalleni on osunut ystävien jättipotti – päävoitto. Pitää alkaa katsoa omaa elämäänsä ihan toiselta kantilta. Miten älyttömän paljon olenkaan saanut – kaikkea ei ole, mutta asiat on hyvin, erittäin hyvin. Miten tämän muistaisi niinä kurjempinakin päivinä eikä valittaisi turhasta.

Iltapäivällä ukkosti melko rajusti. Mun lempi-ilma. Illalla keli selkeni ja vietin aikaa lasitetulla parvekkeellani. Grillailin possun sisäfilettä ja kesäkurpitsaa enon ohjein. Kuuntelin soulia, funkya ja jazzia uuden vahvistimeni kautta. Istuin riippukeinussa ja luin hyvää kirjaa – siemaillen samalla hieman vanhaa ja väljähtänyttä valkoviiniä. Ilta tummeni ja kannoin Arjalta saamani krumeluurilampun valaisemaan pimeää kesäiltaa ja jatkoin lukemista. Oli hyvä olla.

Tänään se aurinko vihdoin sitten paistoi ja minäkin pääsin hakemaan meidän passit pois Kiinan konsulaatista Kulosaaresta. Lähdin matkaan pyörän selkään siinä vähän vaille yhdeksän ja otin kameran mukaan. Ajattelin hyödyntää passinhakureissun ja leikkiä päivän turistia Helsingissä.

Ajelin Ilmalan ja Pasilan kautta Itäväylälle ja sieltä sitten Kulosaareen. Pasilasta löytyisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoista kuvattavaa, mutta koska olin tänään lähinnä turistiasenteella liikkeellä, en räpsinyt kuin muutaman kuvan.  Sen sijaan sitten paluumatkalla keskustaan alkoi jo olla enemmän ehkä muitakin kuin minua kiinnostavia kuvauskohteita. Päivän kuvasaaliin voitte tsekata täältä.

Suosittelen jokaiselle tutustumista omaan kotikuntaansa turistin silmin. Avartaa kummasti katsantakantaa ja näkee ihan erilaisia asioita kuin muuten huomaisikaan. Kauppatorilla minulle puhuttiin englantia, koskapa varmaankin vaikutin joltain puolalaiselta turistilta kameroineni…

Torilla oli ihana käydä pitkästä aikaa. Söin lautasellisen muikkuja ja ostin torikauppiailta parit parsakaalit ja pussillisen tomaatteja mukaan ja paikan päällä naposteltaviksi tarttui litra mansikoita ja herneitä. Istuin sitten siellä laiturin laidalla ja kuuntelin kun vanhan miehen haitari soi Suomi-iskelmiä vuosien takaa.

Nähtiin tänään Heidin kanssa juhlien merkeissä eteläisessä Helsingissä.

Olikin monen monta juhlittavaa asiaa:

• Heidin uusi opiskelupaikka
• Heidin synttärit
• Heidin nimpparit
• minun uusi työpaikka
• ihan vaan kesä ja työttömien arki

Mulla oli tarkoitus tehdä tänään keikka Kiinan suurlähetystöön, mutta jätin sen huomiselle siinä toivossa, että keli olisi huomenaamulla parempi kuin tänään. Keli oli nimittäin tänään aamulla varsin harmaa ja iltapäivällä tuli vettäkin sen verran, että kastuin läpimäräksi kotimatkalla. Onneksi meidän juhlalounastreffit saatiin sentään viettää loistavassa auringonpaisteessa, kuten kuvasta näkyy…

Mökkeily sai jäädä sikseen maanantaiaamuna, kun hyppäsin aamujunaan Emilian ja Annen kanssa ja matkustimme sitten yhdessä kohti Helsinkiä. Onnistuin saamaan paikkalipunkin ihan heidän vierestään vaikka juna oli taas vaihteeksi aivan täynnä.

Oli vuosittaisen siskotreffin aika.

Vietimme harvinaista aikaa yhdessä kahden päivän ajan. Vanessa ehti mukaan vain maanantai-iltana, mutta ehti kuitenkin. Harvinaista, että me kaikki kolme olemme yhtä aikaa läsnä samassa kaupungissa. Toivottavasti uusinta tulee pian. Tällaisia hyviä hetkiä on mukava muistella sitten kun syksy pimenee tai jos elämä taas murjoo.

Pikkujoulutkin päättyvät aikanaan. Minä sain Jussilta auton lainaksi pariksi päiväksi ja sehän tarjous hyödynnettin heti. Vietettiin ensin yksi ilta Matin luona. Otto jäi vielä Pirjolle, mutta minä nappasin vaihtokaupassa Jennan mukaani. Tiistaina sitten kävin hakemassa pikkupojat myös Matin luo, sillä tiedossa oli maankuuluja muurinpohjalettuja. Kelpasi meidän herkutella.

Heitin sitten Rennen ja Ronin sekä Jennan takaisin Pajusenmäkeen ja me jatkoimme Oton kanssa Runnille Irkun ja Antin luo tarkistamaan se paljon puhuttu kesähuone. Irkku nimittäin käväisi aiemmin kesällä meillä Helsingissä ja osti noin takakontillisen iloisen värisiä tarvikkeita, joiden oli tarkoitus päätyä tuohon kesähuoneeseen. Oli hieno huone. Siellä meinasi nukuttaa vähän liiankin hyvin. Otto ei meinannut millään jaksaa nousta ylös aamulla (päivällä) ja tiukkaa se teki mullakin. Että kyllä sopii muidenkin sinne mennä nukkumaan ja nauttimaan iloisen värisistä somisteista ja unentuottavasta sängystä. Tiksis.

Keskiviikkona sitten siirryttiin kaupunkimaisemiin ja Pentin luo. Koska oli Leenan päivä ja Pentin ja Leenan hääpäiväkin, käytiin tervehtimässä tätiä haudalla. Hautakiven kaiverrus oli kaunis ja itse hautapaikka todella koskettava näin kesällä. Uskon, että Leena on pilke silmissään katsellut tätä meidän pikkujouluilua ym. sieltä korkeammalta.

Leena mielessä vietettiin sitten myöhemmin hauskaa iltaa Pentin luona. Jussi ja Pekka tulivat molemmat istumaan iltaa meidän kanssa. Taas grillailtiin – mestarikokki Pentti teki tosi hyvää possun filettä – yritin kovasti painaa kaikki vaiheet mieleen, josko minäkin onnistuisin joskus saamaan samanlaista herkkua aikaiseksi.

Pojat pelas fudista, minä tyydyin katselemaan. Jalkapallo kun ei tunnetusti ole se mun laji. Sen sijaan siinä vaiheessa iltaa, kun Pentti alkoi opettaa Ottoa pelaamaan lentopalloa liityin minäkin joukkueeseen. Palloteltiin ensin pihalla, mutta sitten siirryttiin läheiselle uimarannalle pelaamaan beach volleytä. Otto kävi ensin uimassa ja sitten otettiin matsi. Jonka naisten joukkue – eli minä ja eno-Pentti – voitti ylivoimaisesti erin 3-0. Kylläpä oli hauskaa. Otto oppi tosi nopeasti perusotteet ja siinä vaiheessa kun isot pojat olivat täysin uupuneina seuraamaan meidän treenausta siihen kentän laidalle, alkoi Oton syöttö kulkea. Poika syötti yläkautta ja millä voimalla – wau. En pystynyt noukkimaan lähellekään kaikkia syöttöjä. Äitin poika .

Keskiviikkoillan lentisotteluiden ja Monty Python -tykityksen jälkeen meidän oli torstaina tarkoitus hypätä Oton kanssa junaan ja ajella kohti Mikkeliä. Sain kuitenkin ylipuhuttua enon ja serkkupojan mukaan mökille, joten tultiin sitten koko kööri autolla. Ja jatkettiin grillailua sitten siellä meidän mökillä . Perjantaina kävin treffaamassa yhden Espoon kollegan torikahvilassa ja illalla sitten lähdettiin kaikki porukalla viettämään iltaa sataman ravintolalaiva Toivoon. Olipa taas hauskaa. Laulettiin trubaduurin tahdissa ja kun aurinko laski, siirryttiin vielä keskustaan Päämajaan yksille – ja Pentti ja Pekka ottivat biljardimatsinkin.

Lauantaina koettiin ihmeiden ihme. Äiti osti tietokoneen. Nyt siis päästään linjoille mummolassakin. Edistystä. Ja kun on mokkula niin pääsee sinne Facebookiin vaikka mökilläkin, jos oikein tuska iskee. Lauantai olikin sopivasti päiväsaikaan sateinen, joten joudettiin oikein hyvin kiertelemään kauppoja. Mun ostossaldoni oli Michael Jacksonin levykokoelma ja kesäinen nuottikirja, josta sitten hoilattiin Pekan kanssa illalla mökillä. Tai siis minä hoilasin ja Pekka soitti sähkökitaraa. Ja taisin sitä välillä minäkin yrittää soittaa.

Lisää mökkikuvia löytyy täältä.