Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 31, 2010

Blogi-farewell

Ajattelin tässä tänään litimärkänä töistä kotiin polkiessa, että taidanpa lopettaa tämän blogin epäsäännöllisen-säännöllisen kirjoittamisen. Aika aikansa kutakin. En poista tätä julkaisusta, mutta tuskin kovin usein tänne mitään enää kirjoittelen. Tuntuu että ei yksinkertaisesti ole nyt aikoihin mitään ihmeempää tapahtunut ja kiire (tallentavandigiboksittomuus…) on vienyt ajatukset päästä, jotta voisi jotain ihan vain päänsisäistä kirjoitella.

Matkablogia aion jatkossakin kyllä ylläpitää ja varmaan jotain muutakin – katsotaan jos kevään/kesän leikkauksesta ja toipumisesta pistän pystyyn oman erikoisbloginsa. Sellaisille näyttää olevan paljon kysyntää – ainakin jos käy katsomassa muiden blogeja niin niissä näkyy olevan melko vilkasta keskusteluakin.

Kiitos kaikille uskollisille lukijoille, kun olette jaksaneet seurata tätä vähemmän uskollista kirjoittajaa. Ehkä vielä joskus tänne jotain kirjoittelen – kun jotain kummaa tapahtuu tai muutoin vain siltä tuntuu.. Käykää joskus tsekkaamassa.. tai sitten voitte lukea ”pikablogiani” facebookin päivityksistä…

Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 29, 2010

Napinaa kevyenliikenteenväylistä

Voi että jurppii nuo kevyenliikenteenväylät. Lumet on melko kivasti jo sulaneet, mutta tuo kivisoran määrä noilla jalkakäytävillä on ihan käsittämätön. Vois kerätä nyt kaiken talteen ja levittää ens vuonna uudestaan. Soraa on paikoin niin paljon, että jalkakäytävää ei näy. Sitä saattaa olla usean sentin paksuudelta. Miten siinä kävelet liukastumatta. Tai pyöräilet puhkomatta pyörän kumeja – puhumattakaan että uskaltaisi jarruttaa soraluisun pelossa.

Keräisivät nyt kaiken pois niin olis pienemmät ohjelmat myöhemmin keväällä ilman laadun suhteenkin. Ei pölise, jos ei ole mitään mikä pölisis.

Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 17, 2010

Hallitushommia ja poljentaa

Kevät on tullut. Tai siis mulle ainakin. Aloitin nimittäin maanantaina taas työmatkapyöräilyn. Eilen tosin oli -17 c ja tänäänkin -16c, mutta eikös se ole jo melkein kesä??? Ihanaa kun ei tarvii seisoskella tuollaa bussipysäkeillä ja jäätyneenä kirota juuri nenän edestä mennyttä bussia. Nyt jäätyy korkeintaan pakarat ja reidet – aamulla, mutta muutoin on hiki päässä. Ihanaa. Lähtee kuonat taas liikkeelle. Yritän myös jatkaa tuota salilla käyntiä. Ehkä jopa hankkia kuukausikortin. Jos tulisi käytyä pari-kolme kertaa viikossa siellä liikuttelemassa yläkroppaa ja vähän venytyksiä – vastapainoa tuolle pyöräilylle. Who knows. Eilen kävin ja meinaan mennä huomennakin.

Eilen kävin salilla töiden jälkeen vaikka meillä alkoi taloyhtiön yhtiökokous jo kuudelta. Ajattelin ajoittaa saapumiseni kokoukseen sopivasti myöhässä, mutta pieleen meni. Onnistuin tulemaan paikalle juuri sopivasti, kun oli hallitusten jäsenten valinnan aika ja koska en enää jaksanut taistella vastaan, päädyin elämäni ensimmäistä kertaa taloyhtiön hallituksen jäseneksi. Aiemmin mulla ei ole ollut henkisesti resursseja ryhtyä hommaan, vaikka periaatteessa onkin kiinnostanut, mutta nyt olen niin paljon paremmassa balanssissa elämäni kanssa, että väyrysmäiseen tapaan en löytänyt yhtään syytä kieltäytyä. Ehkä pääsen oppimaan uusia asioita. Jopa jotain josta voisi olla hyötyä ihan tuossa palkkatyössäkin.

Tänään puolestaan pääsin töiden puitteissa käymään Vermossa. Sodexo järjesti esittelyillan, jossa tutustuttiin perinpohjin Vermon tiloihin, käytiin talleilla ja käytiin pelikoulu ja tietenki meidät syötettiin ja juotettiin. Tutustuin mukaviin ihmisiin ja muutoinkin oli kiva ilta – vaikken mitään voittanutkaan. Mutta ehkä ensi kerralla..

Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 15, 2010

Juhlaviikko

Siitä on jo vuosikymmen kun Otto syntyi. Huh huh. Miten ihmessä tämä aika menee tätä vauhtia. Oton 10-vuotissynttäreitä onkin  juhlittu asiaankuuluvalla vakavuudella koko viikon.

Kaverisynttäreitä vietettiin tänä vuonna Ruusulan keilahallissa ihan virallisena juhlapäivänä. Meillä oli varattuna kaksi hohtokeilarataa ja synttäripaketti, johon kuului kenkien ja ratojen lisäksi myös sipsejä, limut ja hodarit. Lisäksi meillä oli keilauksen jälkeen tunnin ajan kabinetti käytössä. Tunti tosin oli n. 20 min liian pitkä aika tuon ikäisille pojille ilman mitään erityistä ohjelmaa. Joten pojat kehittivät ohjelman ihan itse. Juoksivat ulkona sukeltamassa lumihangessa ja teleporttasivat itsensä ovelta toiselle..

Torstaina saatiin sitten harvinaisia vieraita Varkaudesta asti, kun Emppu ja Anne tulivat hiihtoloman viettoon ihan pariksi yöksi tänne pääkaupungin vilinään. Perjantaina vietettiin siskopäivää ja käytiin Vanessan ja Emilian kanssa ensin kaupungilla syömässä ja sit siirryttiin jäähalliin Empun lempibändin 30 Seconds to Marsin keikalle. Oli Emilian eka iso keikka. Keikka oli yllättävän hyvä. Oli mahtavaa kattoo miten tosifanit eli sitä keikkaa mukana. Ite tykkäsin erityisesti niistä muutamista akustisista biiseistä.

Viikonloppuna oli melkoisesti ohjelmaa, kun olin koiravahtina ja puuhastelin sunnuntaisia kummimummisynttäreiden tarjottavia. Siis leivoin itse. Ihme sinänsä. Mulle kun puolivalmisteetkin ovat normaalisti melko ylivoimaisia valmisteltavia. Kävin myös hiihtämässä ja siivosin ja kuntosalilla ja ja ja ja… Varsinainen tehopakkausvkl siis 🙂

Sunnuntaina oli sit kiva nähdä taas ystäviä ja juhlistaa tätä ensimmäistä Oton vuosikymmentä. Viime vuodesta oli itse kullakin paljon uutta kerrottavaa. On ollut oikea muutosten vuosi. Kauheasti on tapahtunut. Onneksi pääasiassa hyvää kuitenkin.

Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 7, 2010

Toipumista ja takapakkia

Eilinen meni ihan pipariksi. Oli hieno ilma ja olin ajatellut tekeväni vaikka mitä, mutta mahatauti iski takaisin. Olin jo ollut torstain ja perjantain töissä toipilaana, ja perjantaina varsinkin jo ihan kelvollisessa kunnossa. Vatsa ilmeisesti vaati kuitenkin vähän enemmän vielä ja kouristeli muutaman tunnin ajan aamupäivästä.

Iltapäivällä käytiin Samin kanssa kauppareissulla hakemassa Oton tiistaisille synttäreille hieman purtavaa ja juotavaa. Siinäpä se päivä sitten olikin. Olin ko. reissun jälkeen niin naatti, etten jaksanut muuta kuin istua hieman koneella ja lopun iltaa sohvalla. Telkkaristakaan ei näytä tulevan koskaan mitään katsottavaa silloin kun sitä olisi aikaa katsoa. Lueskelin vähän Kjell Vestötä loppuillan punkassa. Ihan hyvä, olinkin pitänyt varmaan kolmen viikon tauon yhteenkään kirjaan. Olin jo kerran onnistunut petaamaan tämä kirjan patjan ja lakanan väliinkin…

Tänään oli taas mahtava keli. Oli NIIIIN paljon tehnyt mieli päästä rinteeseen, mutta milläs minä sinne, kun ei ole autoa. Argh. Niin monta kertaa olen tänä talvena kironnut autottomuuttani.. Jos olisin eilen arvannut, että tänään on näin paljon parempi olo, olisin voinut raahata itseni ja kamat kimppabussiin, mutta nyt jäin siis kotiin. Kun ei vaihtoehtoja ollut. Tai en nyt kotiin sentään. Kävin kuntosalilla ja tein vähän pidemmän pyörälenkin. Kävin Paloheinässä katsastamassa hiihtäjien paljoutta ja vetäisin yhden grillimakkaran komean kelin kunniaksi. Kun kerran siellä niitä möivät.

Kirjoittanut baliriina | maaliskuu 4, 2010

Vetää huumorin puolelle

Tää mun viimeinen kuukausi on kyllä aikalailla tragikoominen tapaus. Olen ollut lähes joka viikko poissa töistä. Paitsi viime viikolla. Ensin se sikapiikkikuume, sitten men olkapää ja tällä viikolla sain elämäni järkyttävimmän vatsataudin. Siis TODELLA kamalan. Ei ikinä, missään Afrikassakaan, tai missään, ole ollut näin kamalaa. Synnytän mielummin kolmoset alateitse ilman puudutteita kuin käyn uudestaan läpi tuon taudin.

13 tunnin ajan takapää suolti puolentunnin syklillä, aivan järkyttävän kovalla paineella, vesihöttöä ulos pyllystä. Viimeisen tunnin aikana ilmeisesti suolisto tyhjeni niin totaalisesti, että mitään ei enää riittänyt, joten vatsalaukku tyhjeni sitten kolmesti oksentaen. Viimeisellä keikalla neljännesosan ämpäristä, joka pitkällä matikalla tarkoittaa noin 2,5 litraa kerta laakista. Ja kun tuo ei jo olisi itsessään ollut tarpeeksi, kramppasi vatsa tuon koko ajan… välillä enemmän, välillä vähän vielä enemmän.

Kolme kiloa tippui paino puolessa vuorokaudessa. Ei ihme, että heikotti eilen. Ja tänään. Tänään menin kuitenkin jo töihin. En halunnut taas olla poissa avajaisista.

Jos päivän postaus oli mielestäsi kuvottava, niin hyvä. Niin oli olokin. Mutta selvitty on!

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 28, 2010

Tippuu… tippuu… tippuu…

Linnut on heränneet!! Päivällä kun lähdin Maununnevalta kävelemään kotia kohti niin joka pihassa oli hirmuinen kuorosota käynnissä. Kuului vain moniäänisesti tippuu, tippuu, tippuu, tippuu, tippuu… Kevät on tulossa.

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 27, 2010

Kunnon kohotusta

Kummallista kun on suojakeli. Eilen ja tänään on keli ollut plussalla. Pihassa on 2 metriä lunta kauttaaltaan. Hullu talvi. Harmi, kun ei ole valoisan aikaan päässyt ulos, että olisi voinut ikuistaa noita eriskummallisia näkyjä mitä valtava lumenpaljous on tuonut tullessaan.

Olkapää alkaa olla jo melko hyvässä kuosissa. Alkuviikosta oli vielä melko kovia kipuja, mutta nyt olen selvinnyt kaksi päivää kokonaan ilman kipulääkitystä. Kyllä se siitä. Olen käynyt jopa torstaina ja eilen punttisalilla – todella pitkästä aikaa. Mun on pitänyt varmaan kolme vuotta käydä tsekkaamassa Pirkkolan uimahallin sali, että millainen se on, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ennen kuin tällä viikolla.

Sali on just sitä mitä oon etsinyt. Ei liian hieno, mutta ei ihan pelkkä ärjysali. Sieltä löytyy vapaita painoja ja perusvemputtimet. Ja porukka sellaista virttyneissä kuoseissa kulkevaa tavallista pulliasta. Sopii mulle. Ja hintakin on kohdallaan, kun sali + uinti on kertamaksuna 4,80 e ja voi ostaa sen kadonneen luonnonvaran – 10 kerran kortinkin. Jospa tuolla tulisi nyt sitten käytyä kun hana on saatu auki.

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 18, 2010

Komean lennon seuraukset

Laskiainen ei mennyt sitten ihan pulkkaan – jos sallitte huonon vertauksen.. Lensin nimittäin niin komiasti, että sain olkapääni reväytettyä. Ja revetettyä. Saldona 140 euron lasku ultrakuvauksesta ja kassillinen särkylääkkeitä ja viikon sairausloma. Niin sitä pitää. Lääkäri käski ensi kerralla pitämään kiinni ratista – tai edes narusta…

Vammat eivät ole vakavia, paranevat itsestään kahdessa kolmessa viikossa. Ihmettelin, että miksi mulle lykättiin viikon sairausloma, mutta nyt ymmärrän paremmin. Noi lääkkeet pistää kallon ihan sekaisin. Ei niitä syöden voi töissä olla. Ensinnäkin meinaan nukkua pystyyn ja toisekseen, jos olen ilman lääkitystä niin alkaa jomottaa sen verran, että ei pysty muuhun keskittymään. Mutta kaipa tämä tästä. Pientä on toisiin verrattuna.

Työpaikalla varmaan tykätään, kun viime viikolla meni kaksi päivää sairastaessa possupiikkiä ja nyt koko viikko ihan oman sähläyksen vuoksi poissa.. Noh. Ei kai se yksi firma nyt mun viikon poissaoloon kaadu.

Naapurit sen sijaan ilahduttivat kotiinpaluullaan. Toivat jättimäisen Tobleronen kiitokokseksi, että oltiin jaksettu pitää niiden porraskäytävä puhtaana lumesta ja tehdä oven edustalle jalanjälkiä. Olivat olleet kolme kuukautta jossain Uudessa Seelannissa ja Australiassa ja Singaporessa ja Kambodzassa ja ties missä…

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 11, 2010

Tyttöjen viikonloppu ja sikapiikkiflunssa

Viime viikko oli työn puolesta kiireinen, kun joka ilta oli jotain menoa. Torstaina oli kutsujuhlat ja perjantaina sitten ihan tyttöjen bileet. Minäkin päädyin tosi pitkästä aikaa ihan baariin asti. Hauskaa oli koko köörillä!

Sunnuntai vietettiin Oton kanssa urheillen. Oltiin koko päivä Vihtiskissä laskettelemassa. Ai että mä nautin. Tämä vuodenaika on niitä hetkiä, kun todella toivoisin omistavani auton. En niinkään siksi, että pääsisi autolla bussin sijaan töihin, vaan siksi, että pääsisi mäkeen. Usein. Me olimme yhdentoista maissa aamulla perillä Vihdissä ja ihan viimeiseen laskuun asti laskettiin – tai Otto laski. Mun oli pakko luovuttaa vähän jälkeen viiden, kun pohkeet huusi hoosiannaa. Otto veti loppuun asti. Mutta kiva päivä oli molemmilla.

Maanantaina kävin hakemassa työpaikan terkalta sikapiikin, kuten muukin firman väki kävi. Tiistaiaamuyönä näin sitten unta, että oli ihan helkutin kuuma ja kaksi paloautoa porhalsi pihaan.. heräsin sitten siihen, että jokaiseen lihakseen koski ja olin kovassa kuumeessa.. Se siitä paloautosta sitten – olisin ollut kyllä viilentävän suihkun tarpeessa. Kuume laski aamun mennessä sen verran, että sitten oli ”enää” 37,7 C, joka on jo itsessään mulle ihan tosi kova kuume. Mitä lie lämmöt yöllä olleet. Eilen aamulla oli vielä 37,5 mutta illalla ei kuumetta ollut – puolentoista vuorokauden pikasikaflunssa siis.

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 2, 2010

Ystäväterapiaa parhaimmillaan

Joskus on vain hyvä istua pariksi tunniksi tuopin ääreen ja parantaa maailmaa. Kumma juttu miten asioihin tulee syvempi perspektiivi, kun huomaa, ettei ole ainoa, joka on joskus joutunut kokemaan jotain enemmän tai vähemmän traumatisoivia asioita. Se että kaksi tai useampi traumatapausta saa jakaa samoja kokemuksia keskenään tekee asioista jotenkin siedettävämpiä. Kokeilkaa ihmeessä. Odottelenkin jo tässä innolla ensi perjantain uutta traumaterapiaa toisessa seurassa… Tällaista terapiaa ei taida koskaan saada liikaa.

Siivoilin myös hieman tuota linkkivalikoimaani tuossa oikealla puolella ja tarkkaavaisimmat ovatkin ehkä jo huomanneet, että sinne on viime päivinä ilmestynyt myös yksi uusi linkki. Käykää (muutkin norjahullut kuin minä) ihmeellä lukemassa ystäväni juttuja elämästä suomalaisena pikkuruisessa Norjan kylässä.

Kirjoittanut baliriina | helmikuu 1, 2010

Lumistaa

Oon aina jotenkin kuvitellut, että meillä on rikas kieli. Ranskan tunnilla kävin kuitenkin pohtimaan, että meillä ei ole edes omaa sanaa sille kun sataa lunta. Tai siis on näitä kun tuiskuttaa, tupruttaa tai pyryttää, mutta entäs jos sataa ihan tavallisesti hissukseen lunta. Ruotsissa det snöar ja englannissa it snows ja jopa ranskalaiset sanoo il neige… meillä vaan sataa lunta.

Tai ehkä mä en tiedä sanaa.. Sataa lunta kuulostaa niin tosi tylsälle. Lumttaa tai lumistaa vois olla jo hauskempi. ”Tänään lumisti kivasti ja kolailin illalla pihaa”.

Jostain syystä nämä lumiasiat pyörii nyt mielessä… tänäänkin meni vain puolitoista tuntia työmatkaan bussilla… on niin sujuvaa tää talvinen joukkoliikenne…

Kirjoittanut baliriina | tammikuu 29, 2010

Pikkujouluissa loistavaa ajankohtaista draamaa

Meillä oli tänään vuoden ensimmäiset pikkujoulut. Tai viime vuoden viimeiset jos tarkkoja ollaan. Sopii kuvaan, kun viime vuoden ainoat pikkujoulut vietin viime heinäkuussa.

Käytiin katsomassa kenraalinäytös Espoon kaupunginteatterin jo ennakkoon lopppuunmyydystä Esitystaloudesta, käsikirjoitus Juha Jokelan. Olipahan huikean hieno esitys!!! Vaikka keskeneräinen vielä olikin. Silti. Ihan loistava. Ajankohdaista pohdiskelua, kovasti ironiaa ja syvällisempää sanomaakin. Jos vain jostain saatte liput hankittua niin menkää katsomaan. Menkää. Menkää. Menkää.

Jos ette onnistu saamaan lippuja niin tässä makupaloja esityksestä.

Kirjoittanut baliriina | tammikuu 28, 2010

Piinapäivä

Eilen jännitin vielä kovasti tämänpäiväistä hammaslääkäriäni.

Hammaslääkärijännitys hävisi saman tien, kun sain ”komennon” antaa haastattelun Ylen ruotsinkieliseen radioon aamukuudelta. Huh. Aiheena tämän päivän louhintojen aloitus Ruoholahdessa. Kumma juttu miten hammaslääkärikäynti tuntui kovin mitättömälle siihen nähden, että pitää ilmaista itsensä fiksusti ja ymmärrettävästi radiossa. Not my piece of cake. Sain onneksi sovittua, että haastattelu nauhoitetaan – ensin pyydettiin suoraan lähetykseen.. Neeeejj. Takeltelin kyllä  ja ajatukset katosivat, mutta selvisin kuitenkin. Toimittaja oli leikannut jutusta ihan mukavan kuuloisen. Toivottavasti ei ollut ainakaan asiavirheitä. Olenpahan kokemusta viisaampi taas.

Niin  – ja se hammaslääkäri meni ihan jees. Hyvin oli hoidettu hampaat. Näkyviä reikiä ei ollut, mutta röntgenissä löytyi sitten yksi. Enpä ole ennen saanut hammasrötgeniä automaationa.. niin se maailma menee eteenpäin.

Kirjoittanut baliriina | tammikuu 25, 2010

Hangö och vinter – så vackert

Oltiin viikonloppua viettämässä Hangossa Oton kanssa. Taivaallisen rauhallista. Ja kylmää.. Mutta siihenhän on viime aikoina totuttu. Siihen kylmään siis.

Olen varmaan kummajainen, kun minusta Hanko on parhaimmillaan talvella. Silloin kun rannoilla ei ole ketään. On vain ihanan rauhallista. Kaunista. Uskomattoman kaunista.

Pakkasesta huolimatta käytiin molempina päivinä kunnon kävelylenkit jäällä. Pojat kaivoivat jäärailoja kepeillä ja yrittivät kammeta isoja jäälohkareita kivien ympäriltä. Retkiltä on Flickrissä kuvia, voitte siellä käydä katsomassa tunnelmapaloja.

Ett stort tack till Sture för personligt språkbad (tai jotain siihen suuntaan 🙂 ja Fammulle iso kiitos zumba-, sauna ja maailmanparannusseurasta – nähdään taas pian.

Fammu ja pojat jääkimpalehommissa

Jäähampurilainen

Older Posts »

Kategoriat